Emä Irma

Hei olen 2-vuotias kissaneiti, Irmaksi minua ihmiset ovat kutsuneet. Luonteeltani olen vähän varautunut outoja tyyppejä kohtaan, noh.. eihän sitä koskaan tiedä. Mutta yleensä kun huomaan, että ihan ok tyyppihän tuo on, on minusta tosi kiva kun mua jaksettaisiin rapusttaa ja antaa minun nukkua myöskin oman ihmiseni kainalossa. Mutta myöskin toivoisin että ihmiseni ymmärtää, että tahdon välillä ihan istuskella yksikseni ja katsella vaikkapa lintuja kun ne pihalla lentelteleepi.

 

Minä olen myös 4 pienokaisen äiti ja ehkäpä olen ollut hieman ylisuojelevainen lapsiani kohtaan, täytyyhän pienistä huolehtia kun ei ne itse vielä osaa. Nyt kun pienoiset alkavat olla jo tarpeeksi vanhoja, olen uskaltanut antaa niiden painia keskenään enemmän ja saatampa välillä itsekin innostua mukaan leikkiin (: Johtaja ainestakin minusta löytyy, tykkään olla vähän niinkuin kuningatar ja olla pomona talossa, mutta kuitenkaan en kauheasti turhaan viitsi egoilla. Koirat on ihan kivoja otuksia (kunhan tietävät paikkansa), ensin vähän "keskustellaan" arvojärjestystä mutta sen jälkeen kyllä ollaan hyviäkin kamuja, varinkin kun täälläkin on tämmöinen nuori hidalgo, täytyyhän sitä pojalle tapoja opettaa mutta on se ihan kiva välillä mennä koirankin kainaloon nukkumaan (: Noh tässä näitä nyt tällä erää, nukkumaan muka pitäisi käydä, höh.. mulla olis ollu paljon asiaa, mutta kirjoitellaan taasen kun tulee jotain mieleen.

Noniin jatketaampas nyt vähäsen taasen. Pennuistani tällä kertaa, pentuni olen synnyttänyt maailmaan 13.12.2008 nyt lapset ovat jo 11 viikon ikäisiä ja kotihoitoäippä on tässä minua yrittänyt omien sanojensa mukaan "preppailla" siihen, että lapseni lähtevät ensi viikolla maailmalle, noh.. saa nähdä kuinka kovaksi ikävä käy. Luulempa, että auttaa kun minulla on nyt täällä nuo 9 viikkoiset sijaislapset. Tosin heihin en ole kerennyt vielä ensinkään tutustua kun olen koko päivän yrittänyt toipua leikkauksesta. Niinhän ne menivät tekemään, että lisää lapsosia on turha enää toivoa :/ Niin julmetun huono olo on ollut ja oksentaakin on saanut useampaan otteeseen, mutta nyt tässä ollaan jo voiton puolella, kun ei ole oksettanutkaan enää tuntiin...

Päivitystä nyt tänne myöskin, eli sain vihdoin ja viimein oman kodin! (: Ihanaa ja mikä parasta siellä ei ole muita kissoja eikä niitä myös ole tulossakaan (: Nyt voisin sanoa olevani varmasti maailman onnellisin kissa! :)